Pariterapia

Paripsykoterapiaan tullaan usein suhteessa olevien haasteiden tai kriisin vuoksi, mutta usein myös ennaltaehkäisevästi erilaisissa elämän kuormitus- tai muutostilanteissa. Sekä oma että asiakkaideni kokemus on, että usein pariterapiaan tuloon on liian suuri kynnys ja apua olisi ollut hyvä hakea jo aiemmin. Rohkaisen siis ottamaan yhteyttä jo siinä vaiheessa, kun asia nousee mieleen. Parisuhde on yksi aikuisen ihmisen tärkeimmistä ihmissuhteista ja sen vaikutus hyvinvointiimme on kiistaton, joten siitä on tärkeä pitää hyvää huolta. 

Parhaimmillaan parisuhde tarjoaa turvasataman, jossa hengähtää ja saada ymmärrystä, mutta usein se myös saa meidät ärtymään, tolaltaan tai varuilleen. Mitä paremmin keskustelu ja tunneyhteys parisuhteessa toimii, sitä läheisemmäksi ja turvallisemmaksi me koemme olomme ja toisemme. Tämä tunneyhteys voi haavoittua herkästi ja sen palauttamiseen tai vahvistamiseen voidaan hakea tukea terapiasta.

Pariterapiassa ei pyritä muuttamaan toista tai etsimään syyllistä tilanteisiin, vaan haetaan yhdessä ymmärrystä toimintaan ja tunteisiin niiden taustalla. Tämä tuo lisää rohkeutta tutustua omaan ja toisen haavoittuvuuteen, kokemuksiin ja niistä puhumiseen. Näin voidaan huomata, että parisuhteessa olevat vaikeudet pohjautuvat usein asioihin, jotka tiedostamattomina ovat vaikuttaneet negatiivisesti parisuhteen vuorovaikutukseen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uupumus, lapsuudessa muodostuneet tavat olla läheisissä ihmissuhteissa, aiemmat parisuhdekokemukset, traumat tai neuroepätyypillisyys (adhd, autisminkirjo).

Lähtökohtaisesti tapaamisiin osallistuvat molemmat, mutta käyntejä voi olla myös yksin. Pariterapialla on mahdollista hoitaa toisen puolison mielenterveyden haastetta ilman, että parisuhtessa on vaikeuksia. Tutkimusten mukaan pari- ja perhepsykoterapia on tuloksellinen hoitomuoto mm. mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöihin sekä syömis- ja päihdehäiriöihin. Mielialahäiriöillä, on selkeä vaikutus myös puolisoon ja parisuhteen vuorovaikutukseen, jolloin paripsykoterapia voi olla tarpeellinen tukimuoto. Omassa työssäni olen huomannut erittäin merkitykselliseksi, että traumoja voidaan käsitellä yhdessä ja lisätä puolison ymmärrystä toisen kokemusmaailmasta. Se helpottaa suhtautumaan itseen ja toiseen myötätuntoisemmin sekä löytämään uusia ja toimivia toimintatapoja. 

Monelle puolison mukanaolo terapiaprosessissa mahdollistaa oman tilanteen paremman ja monipuolisemman esilletulon. Itse voi uskaltaa paremmin kertoa asioista, puoliso voi kertoa omia havaintojaan ja olla apuna avaamassa tilanteita omasta näkökulmastaan ja lisäämässä näin ymmärrystä. Terapiatapaamisilla myös puolison ymmärrys haasteisiin ja molempien tunteisiin ja toimintaan lisääntyy, mikä vaikuttaa arjen vuorovaikutukseen ja puolisolta saatavaan tukeen. 

Pariterapia voi olla myös yksilöterapian rinnalla. Yksilöterapia saattaa nostaa kokemuksia ja tarpeita uudella, parisuhdetta hämmentävällä tavalla esiin, mikä voi tuoda tarvetta yhteiselle työskentelylle. Yksilöterapiassa voidaan myös havaita, että parisuhteen dynamiikka ja vuorovaikutus ylläpitää haasteita ja hankaloittaa yksilöpsykoterapian etenemistä ja vaikuttavuutta.

Paripsykoterapiaan voi saada Kela-tukea. Tällöin toisella puolisolla on lääkärin suositus paripsykoterapiaan ja kela maksaa osan käynneistä. Kela voi tukea yhtäaikaisesti sekä yksilö- että paripsykoterapiaa.